Voik naurust tul happohyäkkäys?

Millast olis ko olis ruuamaistaja? Ei semne ko maista et onk josaki myrkky vai ei, siinähä voi vaik kual. Enkä mää ainaki haluis syär muitte ruakki, se vert suursuine mää ole et eihä niil jäis enä mittä syämist se jälkke ko mää ole "maistan vähäse". Mää tarkota ny semmost ko jokku yritykse voiva pittä ko maistele et onk joku satsi ny kelvolline vai eik se ol.Sikko olis semtte fiini firma al mil o oikke luannikkai tuattei ni tykkäiskö sillo enä syär taik juar mittä halpa ja ei nii hyvä? Entä sit ko o jonku panimo maistajan? Sää maisteles viini taik olut taik jottai pisi päivä ni eihä su paran men autol ollenkkas töihi. Koit siin sit sano poliisil et "töist mää tule, siäl vähä naukkailti (tyä)kavereitte kans".


Me ihmise tartteta nauru ja huumori. Se o tärkkiä et saa ja voi naura ko muute me varma kualtas. Me kualtas joko tylsyyte taik siihe ko me koiteta pirättä sitä nauru. Jos me kualtas tylsyyte ni se kävis hitaaste. Se kävis nii hitaaste et ei tiär kualek joku vanhuuttas vai tylsyyttäs. Mää veikka et jos kaik olis tylsä ni meijä aivosolu ei sais riittäväste virta ja häviäis poies. Naurupirätys -kualema olis noppia. Siin meilt varmaste loppus happi ko me piretä kät suu eres, kaks sorme siaraimis, kummassaki, ko muute saattas alka räkättämä. Toine vaihtoehto o se et ko me olla pirätet ja pirätet meijä nauru ni josaki vaihes me va pärskähdettäs nii voimakkaste et katkeis verisuan pääst. Taik sikko me olla piret sitä kät meijä suu eres ja oteta se poies et saara happe ni meil menis räkä, taik kuala, väärä kurkku ko me olla unohrettu niäleskel. Iha meijä oma hyvivoinni vuaks mää suasittele naurama sillo ko naurutta.