Toisinas elämä potkase päähä, hunteeraa sitä.

Kyl mää se ole tiänny jo aikka et maailma o epäreilu. Tänäpe vast mää kuitenki tajusi se. Ei meil ol kaikil sama mahrollisut vaa ol koton tänäpe ja huamen ja viäl ylihuamennaki. Ei meil ol kaikil sama mahrollisut rakasta ja rakastu. Eikä me voir pelasta kaikki. Ja jos joku pystyski siihe ni mää luule et se joku olis tehn se jo.


Laste kuulus saar ol lapsi nii kaua ko niitte tartte. Ei pitäs sano et ketä mää saa rakasta ja ketä e. Mää ole ottan tämä kaike ittestäs selvyyten. Mää ole ollu naivi ja ole erelle. Ko jos pitä jotaki "epäreilun" ni tahto tehr jotaki muuttakse se reiluks. Sillo myäs usko siihe et asial voi tehr jottai ja paliki. Mut ei se oikkiaste men sillai. Ain tule olema semtti ihmissi kel ei ol kaik taik mikkä hyvi eikä me voir tehr sil oikke mittä. Mitä jos me kaik ajateltas täl taval?


Mitä jos kukka meist ei ajattel et se o "epäreilu" et joku viärä poies se perhee tykkö? Sillo ei muuttus mikkä. Nyte me saara jottai aikka mut ei sekä kyl pali ol. Sikspä juur, ol se sit kui naivi tahans, meijä tarttis jokase eres hiuka ajatel et mitä me, ei ne, voitas tehr. Kyl se mar nii o et meijä o pali helpomp nukahta ehtool ko syy o jonku toise hartteil mut ei me voir sillai elä.


Mää e voi sano olevan mikkä historia harrastaja mut kyl muu kiinnosta semne "konkreettine" historia. O pali hianomp men ja katto ja kuul ko vaa istu luakas ja koitta ymmärtä. Sillo saa semttee "oikkia" kuva ja käsitykse siit millast o ollu ja mitä o teht. Montta lail uut tiatto oppi ko vaa kulkke silmä auk, viäl paree o kos o vait ja kuuntele siin samal. Kysymäst mää e kiäl, ko kyssy ni tarkotta et o hunteeran.